Toimitukselta

Pohjalaisen pakina: Lehmänarvoista elämää

Valtakunnassa on noussut pienoinen kohu eläinten elämänhaluihin liittyen. Presidentin linnasta, kyökin puolelta, on esitetty arvio, ettei yksikään navetoittemme, sikaloittemme eikä kanaloittemme asukeista haluaisi kuolla. Päätelmä on hyvinkin mahdollinen. Tosin eläimet eivät mahdollisesti ylipäätään ole kovin tietoisia kuolevaisuudestaan, on väitetty.

Otetaan nyt esimerkiksi lehmä. Se ei kuulu Suomen alkuperäiseen luontoon. Lehmämme on alkuaan talutettu tänne lähi-idästä, ja tullut maahanmuuttajien mukana, mikä tieto voi aiheuttaa mielenkuohuntaa tietyissä uuspoliittisissa piireissä.

Lehmän kuolema, kuten syntymäkin, ovat jo pitkään olleet ihmisen käsissä. Kyseiset kädet ovat kuuluneet alkupäässä, tai oikeastaan peräpäässä keinosiementäjälle, ja loppukädessä häntäpäässä teurastajalle.

Ehkä lehmän kohdalla voitaisiin kokeilla meilläkin intialaista mallia, ja annettaisiin ammujen tepastella vapaana esimerkiksi Mannerheimintiellä ja Mäntyniemessä, jossa ne voisivat pötsinsä pitimiksi näykkäistä ruhoa sekä kukan sieltä ja toisen tuolta.

Koska Suomen luonto on kuitenkin karu, etenkin talvella, pitänee lehmät toistaiseksi säilyttää talvikaudet navetoissa. Ehkä maatalousyrittäjät suostuisivat tähän järjestelyyn pientä korvausta vastaan, koska monilla on tarkoitukseen sopivia tiloja vapaana.

Ometoissa mansikit viettäisivät onnentäyteistä elämää, kunnes niitä monien vuodenkiertojen jälkeen vanhuus alkaa painaa. Silloin ne voitaisiin siirtää lehmien vanhainkotiin odottamaan pääsyä sen viimeisen veräjän taakse autuaammille laidunmaille.

Suunnitelma olisi ehkä muuten kelvollinen, mutta poliittiset tahot tuskin helposti pääsisivät yksimielisyyteen lehmien hoitajamitoituksesta. Sitä paitsi ulkomaiset sijoittajat voisivat haistaa bisneksen ja lypsää vielä elämänsä viime hetkiä viettävistä karvakorvista eurot veroparatiiseihin.

Sitä paitsi ne, jotka naapureiden katseita vältellen vielä uskaltautuisivat ostamaan kaupan tiskin alta lihakimpaleen, eivät välttämättä heti tottuisi vanhuuteen kuolleen lehmän lihaan.

Toimitukselta

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet