Toimitukselta

Päätoimittajalta: Maailman kahdeksas ihme

Kahdenkymmenen minuutin mittaisen työmatkan saldo Kuutostiellä: kaksi tien laitaan jäänyttä ajoneuvoa, nolla kuljettajaa, yksi varoituskolmio, ja sekin muutaman metrin päässä takapuskurista.

Ajan paljon Kuutostietä, ja on enemmän sääntö kuin poikkeus, että varoituskolmiota ei ole joko ollenkaan tai sitten se on jaksettu kiikuttaa enimmillään muutaman metrin päähän autosta.

Tämä ei paljon lämmitä siinä tilanteessa, jos auton huomaaminen on syystä tai toisesta varoituskolmion varassa.

Rysähtää jo ennen kuin ehtii kissaa sanoa, ja vakuutusyhtiön herra tai rouva tuskin katsoo suopein silmin, kun ruttuun painuneesta peräkontista kaivetaan varoituskolmio. Se, jonka pitäisi olla aivan jossain muualla.

Vaikka varoituskolmion asianmukainen käyttö pitäisi olla itsestäänselvyys, se vaikuttaa ennemmin maailman kahdeksannelta ihmeeltä.

Yle kertoi jo vuonna 2015 tekemässään jutussa, että kolmio pitäisi nopeusrajoituksesta riippuen viedä noin 100–200 metrin päähän autosta.

Toiveajattelua.

Samaisessa jutussa ylikomisario Jari Strengell Kaakkois-Suomen poliisilaitokselta toteaa, että tuota matkaa ei todellakaan jakseta kävellä. Omien havaintojeni perusteella en voisi olla Strengellin kanssa enempää samaa mieltä.

Etenkin nyt saapuneilla syyspimeillä varoituskolmio nousee arvoon arvaamattomaan.

Tien laitaan syystä tai toisesta jääneitä autoja näkee Imatran ja Lappeenrannan välillä koko ajan. Jotkut ajokit pysyvät paikoillaan kauan, jopa viikkokaupalla.

Tätäkään en pysty käsittämään. Eikö auto kuitenkin ole usein suht arvokas ja ennen kaikkea tärkeä osa arkea?

Luulisi, että kiinnostus sen hakemiseen kotiin olisi vähän korkeammalla.

Ja vaikka itse ei autoa tarvitsisi syystä tai toisesta, ei sen paikka ole tien penkalla muuta liikennettä sotkemassa.

Häiriötekijöitä ja vaaran paikkoja riittää muutenkin.

Toimitukselta

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet