Veli-Matti Kosonen

Kolumni: Kuuvan kukka ei kuihdu

Viime viikolla laulaja ja lauluntekijä Kari Kuuva muutti maallisesta hiippakunnasta taivaalliseen. Tunnetuksi kaikelle kansalle Kuuva tuli tangollaan vanhasta pelargoniasta mummon akkunalla. Se kukkii yhä – ainakin ikäihmisten yhteislaulutilaisuuksissa.

Kuuvan oma elämä puhkesi uuteen kukkaan 1980-luvulla, kun hän kertomansa mukaan pitkän etsinnän jälkeen koki hengellisen heräämisen: ”Lyhyesti sanoen, kohtasin Jeesuksen.”

Laulutkin muuttuivat. Kuuva alkoi tehdä ja esittää hengellistä musiikkia. Sain olla joskus juontajana hänen keikoillaan tavarataloissa ja toreilla Mikkelissä.

Ylen arkistossa on näiltä ajoilta haastattelu. Siinä Kuuvalta kysytään: ”Tuleeko musiikkisi tämän jälkeen olemaan pelkästään hengellistä? Ja muuttuuko maailma paremmaksi esimerkiksi rauhanmarsseihin osallistumalla?

Kuuva vastasi: ”Eihän uskoon tullut arkkitehtikään suunnittele pelkästään kirkkoja! Rauhasta toki tykkään, mutta se tulee siten, että ensin yksilöt muuttuvat ja sitten muuttuneet yhdessä muuttavat maailmaa.”

Sama asia sanotaan Kuuvan laulussa Jumalan rauhaa: ”Yhteys Luojaan se yhdeksi myös meidät saa. Rakkauden tuojaan saat kätes kohottaa.”

Minusta näyttää siltä, että Kari Kuuva eli sydän taivaassa ja jalat maassa. Se on aivan oiva yhdistelmä. Hänen maallinenkin musiikkinsa on positiivista ja valoisaa. Vähää ennen kuolemaansa hän fb-sivullaan muisteli v. 1973 Syksyn säveleeseen Finntriolle tekemäänsä kappaletta Mitä tästä seuraa. Se loppuu näin: ”Toivotaan hyvää vaan.”

Se toivo kristitylle on varma ja luja, että Jeesuksen seuraajalle seuraa maallisen matkan päättyessä jotain vielä hyvääkin parempaa!

Jos ei Kuuvan kukka kuihdu mummon akkunalla, niin ei maallinen matkakaan pääty kuolemaan. Uskon että Jeesuksen sanat ovat totta: ”Joka uskoo minuun, ei ikinä kuole, sillä hän on siirtynyt kuolemasta elämään.”

Uskon ja toivon, että Kari Kuuvan kanssa – ja monen muun – saamme sitä vielä yhdessä ihmetellä.

Veli-Matti Kosonen

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet