Toimitukselta

Pääkirjoitus: Suru laskeutui someen

Lehtemme luetuin verkkojuttu oli viime viikolla some-koira Kyöstistä ja hänen aisaparistaan Hilpasta alkuvuonna tehty juttu.

Jutun päätymiselle luetuimpien joukkoon nyt, vajaa vuosi sen julkaisun jälkeen, on selitys, joskin äärimmäisen surullinen sellainen: Kyösti kuoli yllättäen viikonloppuna vain 6-vuotiaana.

Kyöstin ja Hilpan kuulumisia on seurattu Kyöstin omalla Facebook-sivulla yli 80 000 ihmisen voimin.

Kun omistaja julkisti tiedon Kyöstin äkillisestä poismenosta, postauksen kommenttikenttä täyttyi välittömästi osanotoista, epäuskoisista kommenteista ja myötäelämisestä.

Moni Kyöstin nettiystävä, minä mukaan lukien, päätyi yhden kysymyksen äärellle: Kuinka ”tuntemattoman” koiran poismeno voi saada näin surulliseksi?

Mutta oliko Kyösti sittenkään seuraajilleen tuntematon? Väitän, että ei.

Jos toinen on vuosikausia omassa arjessa mukana kuvakuulumisillaan, hän on kaikkea muuta kuin tuntematon ja ”joku”.

Vaikka livenä ei olisi tavattu, se ei tarkoita samaa kuin tuntematon.

Kyösti on ollut suuri some-ilmiö, jonka vertaista saa hakea. Koiran kuulumiset eivät ole olleet vain pienen piirin juttu.

Tästä kertoo muun muassa se, että Kyöstin kuolema ylitti uutiskynnyksen myös valtakunnallisella tasolla. Ainakin sekä Iltalehti että Ilta-Sanomat kertoivat nettisivuillaan Kyöstin kohtalosta.

Myös Imatralaisen lukijoissa on takuulla paljon Kyöstin elämää seuranneita.

Vaikka sosiaalisessa mediassa on paljon huonoa, on siinä myös paljon hyvää. Ilman sosiaalista mediaa ei olisi syntynyt vastaavaa ”kerhoa” Kyöstin ystäville.

Kyöstin ja Hilpan omistaja, Äiti, on vuosien varrelle jakanut koirien metkujen seuraajille paljon iloa ja piristänyt heidän synkkiä päiviään.

Nyt on aika antaa jotain takaisin. Myös suru on yhteinen.

Tuija Horttanainen

Toimitukselta

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet