Toimitukselta

Viikon vieras -kolumni: Ei kenenkään asia

Lappeenrannan seudun eläinsuojeluyhdistys

Kaunis Tilkku-kissa tutkailee Eläinkoti Pesän menoa verkon takaa hämmästyneenä ja jännittyneenä - ”kuinka minä tänne päädyin?”

Tarina on perinteinen: pihapiiriin saapuu kissa, jota aletaan ruokkia. Pian paikalle ilmestyy toinen, kolmas, neljäskin. Pian alueella on nuoria emoja ja niiden pentuja vilisemällä. Laumassa kukoistavat sisäsiittoisuus ja taudit, jotka leviävät helposti koko seudun kissoihin. Ihmiskontaktien puutteessa kissoista tulee arkoja ja puolivillejä.

Kun kuviota on hetken jatkunut, heräävät naapurit: nyt ovat heidänkin pihansa täynnä kissoja! Tässä vaiheessa aletaan miettiä, mitä näille kymmenille kissoille pitäisi tehdä. Kuka edes voi tai haluaa tehdä. Saati maksaa, kun kenelläkään ei tunnu olevan velvollisuutta ottaa asiaa hoidettavakseen.

Silloin apuun rientävät eläinsuojeluyhdistyksen vapaaehtoiset, jolloin kustannukset eläinten kiinniotosta, eläinlääkärikäynneistä sekä ruokinnasta tulevat yhdistyksen kontolle. Vuodessa näihin kustannuksiin hupenee melkoinen määrä rahaa. Puhumattakaan ajasta, joka menee aran kissan kiinniottoon ja kesyttämiseen, jotta uutta kotia voidaan edes harkita.

Tilkun tarina voi tuntua kaukaiselta. ”Kyllähän tuollaista siellä jossakin maaseudulla tapahtuu.” Tämä tarina juontaa kuitenkin juurensa Etelä-Karjalaan ja kuuluu yhdistyksemme arkipäivään. Ei ole sellaista vuotta, ettemme olisi tehnyt tätä työtä eri puolilla maakuntaa.

Kaikki tämä on kuitenkin hyvin helposti vältettävissä. Mikäli jokainen lemmikkikissan ottaja leikkauttaa kissansa, ei mene pitkään, että tällaiset laumat katoavat. Jos pihapiiriin ilmestyneestä vieraasta kissasta tehdään heti ilmoitus omaan löytöeläintaloon, laumat vähenevät vielä nopeammin.

Tilkun silmät tuikkivat verkon takaa. Nyt ei ole matoja, sairauksia, kilpailua ruoasta tai kylmiä talvia selvitettävänä. Vielä jännittää, kun koko elämä meni uusiksi. Tilkku on yksi onnekkaista: sillä on edessä hyvä tulevaisuus. Toisin kuin monella kissalauman kissalla, joiden kohtalona on tänäkin vuonna kuolla hitaasti tauteihin, nälkään tai kylmään.

Janina Pohju

Kirjoittaja on Lappeenrannan Seudun Eläinsuojeluyhdistyksen hallituksen jäsen.

Toimitukselta

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet