Paikalliset

Sukututkimuksessa voi tulla yllätyksiä – DNA-testi on uusin työkalu

Seppo Kilpiä ja Aimo Röpetti ovat tutkineen sukujaan geneettisesti.

Ilkka Pohjalainen

Lappeenrannan seudun sukututkimusyhdistys ry:n puheenjohtaja Aimo Röpetti on toiminut vuonna 1994 perustetussa yhdistyksessä aktiivisesti kymmenen vuoden ajan.

Hänen mukaansa vain pieni osa sukututkijoista on mukana yhdistyksissä.

– Tutkijat puurtavat yksin ja joskus omien sukuseurojen ryhmissä. Yhdistyksissä toimittaessa on antoisinta uuden oppiminen sekä kokemusten ja tietojen vaihtaminen.

Yhdistystoiminnassa tutustuu uusiin ihmisiin ja tapahtumissa voi vaihtaa mielipiteitä sukututkijoiden kanssa ympäri Suomen.

– Mielenkiinto sukututkimukseen kasvaa jatkuvasti. Se on hyvä harrastus ja pitää varttuneemmankin mielen virkeänä.

Röpetin mukaan yhdistyksen tilaisuuksissa on joka vuosi käynyt harrastajia hankkimassa uusia taitoja ja tietoja, ja osa heistä on jäänyt jäseneksi.

Hän arvioi, että kiinnostus yhdistystoimintaa kohtaan saattaa vähetä, kun oma työ alkaa valmistua.

– Suvun historian tutkiminen on pitkä prosessi. Omalla kohdallani se on kestänyt lähes kolmekymmentä vuotta.

Yhdistyksellä on ollut muutaman vuoden ajan oma DNA-ryhmä, joka kokoontuu kerran kuussa noin 15 kävijän voimin. Ryhmässä saa vertaistukea ja apua vaikeiden tulosten tulkintaan.

Yhdistyksessä tehtävät testit ovat pääasiassa Family Tree DNA:n testejä, joka on yksi kaupallisista DNA-testejä myyvistä yrityksistä.

Röpetin mukaan sen avulla on saatu vertailukelpoista tietoa suomalaisten juurista ja geeniperimästä.

Hän ei ole kohdannut DNA-testien kaupallisuuteen tai eettisyyteen liittyviä ongelmia sukututkimuksen parissa ja pitää testejä luotettavina.

– Meitä kiinnostaa geneettinen sukututkimus. On erilaisia kaupallisia tutkimuksia, joissa etsitään esimerkiksi tietoa sairauksista, mutta se on kokonaan eri juttu.

Hän muistuttaa, että sukututkimuksissa pitää aina varautua esivanhempien elämän tuomiin ikäviin ja iloisiin yllätyksiin.

Seppo Kilpiä on toiminut sukututkimuksen parissa 2000-luvun alusta jäätyään osa-aikaeläkkeelle.

Ensikosketuksensa sukututkimusseuraan hän sai toimiessaan Maanmittauslaitoksella, kun häntä pyydettiin esittelemään vanhoja karttoja.

– Olen tutkinut lähinnä kirkonkirjoja, ja kohteena on ollut Taipalsaari ja Kilpiän suku. Vanhaan sukutaulukkoon kertyi tutkimusten aikana 3000 uutta nimeä.

Tänä syksynä Kilpiä teki DNA-testin, jonka tulos kertoi, että hän ei kuulukaan tutkimaansa sukuun.

Hän lähetti näytteen tutkittavaksi Yhdysvaltoihin, josta tulokset tulivat noin kuukauden kuluessa.

Tulokset kertovat, ketkä henkilöt kuuluvat samaan haploryhmään. Kilpiän testi paljasti tällä olevan olevan juutalaisia juuria.

Samaan haploryhmään kuuluva henkilö otti häneen yhteyttä. Kilpiä ei osaa kuitenkaan sanoa, kuinka kaukaista sukua he toisilleen ovat. Testitulosten mukaan heidät erottaa kaksi mutaatiota. Kilpiää kehotettiin ottamaan uusi näyte tarkempaa tutkimusta varten, mutta hän toteaa, että tässäkin on vähäksi aikaa pureskeltavaa.

Sukututkimukseen omien sanojensa mukaisesti hurahtaneelle Kilpiälle DNA-testi tuloksineen oli mielenkiintoinen kokemus. Hän ei näe ongelmia testien luotettavuudessa.

– Kyllä DNA-testi kertoi enemmän kuin kirkonkirjat. Minunkin kohdallani osoittautui, että kirkonkirjojen tieto ei pitänyt paikkansa.

Sukututkimusta

Sukututkimus eli genealogia on sukulaisuussuhteiden selvittämistä ja henkilöhistoriallista tutkimusta.

Tutkimus jaetaan esipolvi- ja jälkipolvitutkimukseen.

Esipolvitutkimuksessa selvitetään yhden henkilön esivanhempia nykyisyydestä menneisyyteen.

Jälkipolvitutkimuksen lähtökohdaksi valitaan kantapari, jonka jälkeläisiä selvitetään kohti nykypäivää.

Alkuun pääsee esimerkiksi käymällä sukututkimuksen peruskurssin.

Sukututkimuskursseja on monien kansalais- ja työväenopistojen valikoimassa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat