Paikalliset

Lalli Partinen järkyttyi vaimonsa kohtelusta

Lalli Partinen kirjasi ylös tuntemuksiin vaimonsa viimeisinä elinkuukausina. Hän mielestään nykyään hoito on asiallista, mutta sitä tärkeintä, inhimillisyyttä, ei enää ole. Potilaat ovat kuin paketteja.

Heikki Kemppainen

Monille läheisen kuolema on kipeä asia.

Entinen huippukiekkoilija, lappeenrantalainen Lalli Partinen haluaa kertoa oman vaimonsa tarinan, miten vaimoa kohdeltiin hänen viimeisinä kuukausinaan.

Riitta-vaimo kuoli syöpään huhtikuussa.

– Kerron tarinan sen takia, että kukaan ei saisi samaa kohtelua kun hän sai, Partinen kertoo.

Riitta-vaimo oli hoidettavana Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä Eksotessa.

– Heti alkuun haluan sanoa, että potilasta on hoidettu alusta lähtien erittäin hyvin ja asiallisesti. Kalliit lääkkeet ja hoitotoimenpiteet yhteiskunta on hoitanut hienosti. Mutta jotain puuttui, se inhimillisyys.

Lalli Partinen oli vaimonsa omaishoitaja. Hänelle oli järkytys, että syöpäpotilas siirrettiin viimeisinä elinkuukausinaan Lappeenrannasta Parikkalaan.

– Potilaalle sanottiin, että koska Etelä-Karjalan keskussairaalassa Lappeenrannassa ei ole tilaa ja Armilakin on aivan täynnä.

Riitta sairasti seitsemän vuotta, mutta tänä aikana ei kertaakaan yhdelläkään häntä hoitaneella lääkärillä ollut minulle mitään sanottavaa tai asiaa.
– Minulta ei kysytty mitään. Koska olen omaishoitaja ja olen allekirjoittanut hoitosopimuksen, niin minun kanssani olisi pitänyt ehdottomasti keskustella tästä siirrosta.

Partinen kuuli myöhemmin tuttavaltaan, että vapaita paikkoja olisi ollut toisella osastolla. Nyt hän joutui ajamaan Parikkalaan tapaamaan syöpäsairasta vaimoaan. Yhdelle edestakaiselle matkalle kilometrejä kertyi yli 200.

– Kävin Parikkalassa viisi kertaa. Ajoa tuli siis yli tuhat kilometriä.

– Eksoten terveyspalveluiden johtaja Markku Hupli sanoi toukokuussa Etelä-Saimaassa, että saattohoitopotilaan, jos kenen, on saatava olla lähellä omaisiaan. Parikkalaan oli matkaa omaisilla 110 kilometriä eli sanat ovat sanoja ja teot ovat tekoja.

Riita-vaimo joutui käymään taksilla Parikkalasta Lappeenrannassa sytostaattihoidoissa ja kotonaan. Partinen laski, että taksimatkat maksoivat yhteiskunnalle noin tuhat euroa.

Hän jatkaa, että Riitta-vaimo siirrettiin Parikkalaan todennäköisesti vain sen takia, että siellä hoitomaksut ovat edullisemmat. – Siis rahasta oli kiinni tämäkin.

Parikkalan jälkeen vaimo oli jonkin aikaa kotona, mutta meni niin huonoon kuntoon, että jouduttiin viemään sairaalaan. Tällä kertaa hänet otettiin Lappeenrantaan keskussairaalaan. Mutta sielläkin tapahtui asioita, joihin Partinen ei ole lainkaan tyytyväinen.

Potilas sai sairauskohtauksen ollessaan yksin suihkussa ja kaatui pahasti.

– Häntä ei olisi missään tapauksessa pitänyt päästää suihkuun yksin. Epilepsialääkkeestä ei ollut tietoa atk:lla, joten hän oli kolme päivää ilman epilepsialääkettä.

– Sairaala ei kertonut minulle mitään kaatumisesta.

Partinen harmittelee, että rahaa menee muualle, mutta ei ole varaa rakentaa Suomeen riittävästi sairaalapaikkoja.

Tunnottomiin varpaisiin ja sormiin ei annettu minkäänlaista hoitoa, hän jatkaa.

Hän oli pyytänyt erästä hoitajaa täyttämään kotivihkoon vaimonsa veriarvot aamuin ja illoin mahdollista myöhempää kotihoitoa ajatellen.

– Vastaus oli potilaan kuullen todella tyly, että me ei täällä sairaalassa aleta täyttämään mitään kotihoitajien vihkoja, täällä sairaalassa on sen verran kiirettä, ettei ehditä.

– Riitta sairasti seitsemän vuotta, mutta tänä aikana ei kertaakaan yhdelläkään häntä hoitaneella lääkärillä ollut minulle mitään sanottavaa tai asiaa. Paitsi vaimoni kuolinpäivänä virolainen Kalle Soovares pyysi minut juttusille. Hän oli tosi sympattinen lääkäri, 30 ja risat. Hän puhui hyvin suomea ja tiesi asiansa. Siis pisteet Viro-Suomi 10-0, entinen jääkiekkoilija kertoo.

Tilaa uutiskirjeemme

Saat joka päivä klo 14 sähköpostiisi koosteen päivän kiinnostavimmista jutuista!

Tilaa tästä

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat

Autoihinvaraosat.fi