Murhaajamatriarkasta tuli hyvä äiti
10.03.2010 14:26
Antti Suoninen
Lintuelämää
Elämä lintuhäkissä voi vaihdella murhaavan dramaattisesta iloisiin perhetapahtumiin. Tämän tarinan matriarkka muuttui murhaajasta huolehtivaksi äidiksi.
Tämä tarina on tosi. Se alkaa Imatralta.
Alun perin häkissä asui kolme undulaattia: Sirkka, Veikko ja Urpo. Sirkalla ja Veikolla oli lievää vipinää, mutta Urpo oli yksin.
Urpolle hommattiin tyttöystävä: Sinikka. Se oli sitä aikaa.
Sinikka oli puolikuntoinen ja sulkasatoinenkin. Ensimmäisenä iltana Sirkka tappoi Sinikan.
Undulaattien maailmassa, ainakin häkeissä, naiset hoitavat väkivaltakäyttäytymisen.
Sen jälkeen Sirkka jakoi suosionsa kummankin urosseuralaisensa kanssa, mutta ei siitä sen kummempaa romanssia syntynyt. Pientä ruokkimista.
Undulaatit nimittäin kiinteyttävät ryhmä- ja parisiteitään ruokkimalla toisiaan.
Yksinäinen undulaatti yrittää ruokkia häkkiin sijoitettua peiliä. Jos lintu saa lennellä sisätiloissa vapaana, se tunkee kupunsa sisältöä ihmisystävänsä nenään, tai korvaan.
Undulaatilla pitää olla lintukaveri.
Meni vuosi , meni kaksi.
Kerran kesällä Suomenlinnaan Helsinkiin muuttanut isäntäväki unohti yhden ikkunan auki, kun linnut lentelivät asunnossa vapaana. Urpo kurkkasi avoimesta ikkunasta ja lähti ikuisiksi ajoiksi.
Undulaatit eivät löydä takaisin kotiin, jos ne kerran lähtevät.
Sirkka ja Veikko jäivät kaksin ja vuosien yhdessäolon jälkeen lempi lopultakin syttyi, rajusti.
Linnut parittelivat niin, että höyhenet pöllysivät. Monta kertaa päivässä.
Isäntäväki asetti häkkiin pesimäkopin ja kohta Sirkka vetäytyi sen suojiin. Se kävi vain ajoittain ulkona Veikon ruokittavana ja palasi heti pesään.
Pesään pyörähti puolentusinaa pientä valkoista munaa. Neljästä niistä kuoriutui poikaset.
Veikko hommasi sapuskat, syötti ne Sirkalle ja tämä painui pönttöön ruokkiman poikasia.
Ällistyttävän nopeasti poikaset alkoivat kurkkia pöntön aukosta ja yksi kerrallaan ne siirtyivät häkin orsille.
Alkoivat hermoja raastavat lentoharjoitukset.
Poikaset tykkäsivät lentää olohuoneessa emonsa johtamassa parvessa. Telkkaria katsovat ihminen oli lähinnä vaaraton este. Se ohitettiin kosketusetäisyydeltä. Viuh.
Poikasten lempileposijoiksi muodostuivat ihmisperheen emännän äitienpäivälahjoiksi saamat jukkapalmut. Joutessaan ne kalusivat puut hengiltä.
Poikaset saivat säällisessä ajassa uudet kodit. Yksi meni valtion virastolinnuksi Suomenlinnan hoitokunnan toimistoon. Oli kuulemma virka-asemassaan ensimmäinen laatuaan tässä maassa.
Lintu oli viran- ja toimenhaltijoiden lemmikkinä niin pitkään, kunnes taloon tuli palvelukseen linnuille allerginen siviilipalvelusmies. Lintu sai lähdöt, vaikka oli vakinainen.
Kuviteltiin , että pesiminen on siltä vuodelta hoidettu ja siksi pesäpönttö ikään kuin unohtui häkkiin.
Yksi kuunkierto ehti kulua edellisen poikueen itsenäistymisestä, kun Sirkan ja Veikon lempi heräsi. Kohta pönttö oli taas täynnä poikasia.
Siihen poikueeseen päättyi undulaattien kasvattamien siinä perheessä.
Vielä tänä päivänä joku perheenjäsenistä herää keskellä yötä painajaiseen, että ylikansoitetussa lintuhäkissä on taas tullut hepuli.
Kauhistuksen kanahäkki -ilmiön seurauksena häkki on täynnä paniikissa pöliseviä sulkaniekkoja. Välillä yksi niistä osuu avoimesta häkin ovesta ulos ja lentää levolle huonekasvien suojaan.
Tilanne rauhoittuu, kun huoneeseen laitetaan valot.
Kaikki linnut saivat uuden onnellisen kodin. Tässä kaupassa, jossa kauppatavaralla ei ollut hintaa eikä rahaa käytetty, kaikki voittivat, tai ei uusista omistajista voi ihan varmasti sanoa.
